Timanttiset ratkaisut kollegalta

Suunnittelutyö on siitä ihmeellistä, että siihen uppoutuu helposti. Suunnittelijalle annetaan tehtäväksi tuotteen jonkin osa-alueen suunnittelu, siihen liittyvät vaatimukset ja tukeva tiimi. Jotenkin siitä asetelmasta kerta toisensa jälkeen kuoriutuu ulos personoitunut lopputulos, joka tuntuu ehkä hiukan kärjistettynä usein personoituvan suunnittelijaan (ei välttämättä koko tiimiin, joka tuki työtä). Tavallaan tämä on hyvä, mutta taas toisaalta usein suunnittelija on liian omistautunut työlleen eikä näe tekemäänsä työtä objektiivisesti. Ehkä syynä ovat osittain aikataulut ja muut suunnittelun rajoitteet, joiden ehdoilla työ tulee saattaa valmiiksi. Objektiiviselle ajattelulle ja kyseenalaistamiselle ei anneta tilaa kiireisissä ketterissä projekteissa, joissa eletään suunnittelun kanssa kädestä suuhun -mentaliteetilla.

Kun joku tuo tehtäväänsä syvästi omistautuneelle suunnittelijalle toisen ratkaisun, niin kuinka hän voisi sen hyväksyä? Kuinka siinä objektiivisesti voi arvioida ratkaisuiden paremmuutta? Eipä kovin helposti – nimittäin usein suunnittelija luottaa vilpittömästi löytäneensä parhaan ratkaisun. Jos ei luottaisi, niin jotain olisi asiassa oikeastaan vialla. Voisiko muka toisen ehdottama, joskus takavasemmalta tullut, ratkaisu olla todella parempi? Sitä taipuu ajattelemaan helpommin, että ei se toinen suunnitelma ainakaan istu isompaan kuvaan. Mutta pysähtyminen ja miettiminen kannattaa. Pieni tuumaustuokio, eri lähestymiskulmien arviointi ja kriittinen arviointi toisen ratkaisun vahvoista ja heikoista puolista sekä oman työn täydellinen kyseenalaistaminen. Jos tuota ei pysty tekemään, suunnittelijan ego on liian iso ja ainakaan minä en enää tänä päivänä luota sen sorttiseen toimintaan. Toisen pöydälle tuoma ratkaisu on usein myös mahdollisuus oppia. Lähtökohtani on, että ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu – muita pitää kuunnella.

Toki omasta suunnitelmasta luopuminen voi harmittaa. Mutta omien keskinkertaisten ratkaisujen hylkääminen auttaa löytämään todella timanttiset ratkaisut.

Kuva: www.pexels.com

Ajatuksia urasta coachin seurassa

Noin vuosi sitten osallistuin coachaukseen. Hanni Pasanen ArvoHR:stä coachasi minua viisi kertaa ja me keskustelimme uraan liittyvistä tavoittesta.

Kokemukseeni perustuen suosittelen coachia tai mentorointia kelle tahansa. Jos tilaisuus siihen tulee, niin tartu ihmeessä. Ensinnäkin on superinspiroivaa ajatella yhdessä asioita. Toisekseen ulkopuolinen henkilö osaa ottaa riittävää etäisyyttä, mitä itse ei voi ottaa omaan elämäänsä.

Coachauksen parhaita puoli mielestäni olivat erilaiset työkalut, joita sessioiden aikana käytimme. Niiden avulla oli helpompi tunnistaa piileviä asioita päivänselvien ja arkisten asioiden ympäriltä. Usein arki on se, mikä on ihmisille alati näkyvillä ja ne hiukan enemmän pimennossa olevat asiat unohtuvat arjen taakse. Eräs työkalu, jota käytimme oli nimeltään Elämän pyörä.

Elämän pyörässä arvioidaan elämän eri osa-alueet asteikolla 1-10. Ohjattavan tehtyö arviosta keskustellaan yhdessä coachin kanssa. Meidän elämän pyörässä arvioitiin seuraavat osa-alueet: työn roolit ja tehtävät, työssä avautuvat kehitymismahdollisuudet, yhteistyö esimiehen kanssa, yhteistyö tiimin kanssa, työn tarkoitus, suorituksen ja aikaansaamisen tunne, työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä oma ajankäyttö.

Elokuisen töihinpaluun kunniaksi on hedelmällistä tutkailla edellä mainittua elämän pyörää ja kerrata muistiinpanoja senhetkisistä pohdinnoista. Me jokainen olemme vastuussa itse siitä mitä töissä ja vapaa-ajalla tavoittelemme. Minulle on täysin ok, jos työn ja asuntolainan takaisin maksunvälillä on yhtälö, mutta pelkästään se ei riitä. Minulle on täysin ok, jos kahdeksasta neljään protestanttinen suorittaminen on mitä haetaan työltä. Minun mielestä töistä pitää innostua joka päivä, sen pitää voimaannuttaa ja työn pitää sisältää oppimis- sekä kehittymismahdollisuuksia. Se ei voi olla pelkästään lainanmaksun väline. Töissä ihminen viettää kumminkin niin monta tuntia päivästä, että sen on oltava jotain muutakin. Ehkä eräs tärkeimmistä seikoista on myös aikaansaaminen – mikä onkaan palkitsevampaa kuin tuote valmiina kaupanhyllyllä.