Luovan työn tuskaa – Tabula rasa

Edessäni on tyhjä paperi ja takaraivossa kiertävät markkinointimiehen sanomat impulsiivisuutta osoittavat sanat “sinulla on tyhjän paperin kammo, se on kuule niin että alat vaan laittamaan ranskalaisin viivoin siihen mitä mieleen tulee”. Suunnittelutyötä tehneenä ja opiskelleena kumminkin on oltava sen verran kunnioitusta omaa työtään ja ammattiaan kohtaan, että selvittää käyttäjätarpeet. Laventaen vielä, että mikäli projekti on aivan hirveän tiukalla aikataululla varustettu, niin olisi hyvä ymmärtää edes asiakastarpeet hyvin perusteellisesti.

Pitäisikö pakkomielteisestä tarpeesta saada kontakti käyttäjiin luopua ja edetä ilman minkäänlaista käyttäjätutkimusta? Jokainen suunnittelija joka on koulunsa käynyt esimerkiksi Kaisa Väänäsen opissa Tampereen teknillisellä yliopistolla ymmärtää, että on asioita joista ei luovuta. Hyvän suunnittelijan olennaisin anti on taito löytää asiakastarpeet – ja tarkkaan ottaen loppukäyttäjien tarpeet. Toisin sanoen ammattitaito jää hyödyntämättä, jos työ tehdään insinööritoimistossa kliinisen puhtaissa olosuhteissa cocis-pullojen lomassa.

On jalkauduttava käyttäjien pariin – kun haluat hyvän tuotteen. No ecxeptions!

Käyttäjäkeskeinen suunnittelu ja palvelumuotoilu tarjoavat erinomaiset työkalut asiakasrajapinnan ja käyttäjien ymmärtämiseen. Kun kyseisiä työkaluja käyttää, niin projektia ei tarvitse aloittaa tyhjin käsin tyhjältä taululta. Käyttäjäinformaatio, joka voidaan kerätä vaikkapa tuotteen jälleen kehityksessä A/B-testauksella tai tuotekehityksen alkuvaiheessa jalkautumalla kentälle, luo pohjan tulevalle suunnittelulla. Edellisen lisäksi sen avulla voidaan rakentaa myös asiakassuhdetta paremmaksi.

Entäpä tilanteet joissa käyttäjiä ei ole, onko niitä? Tunnistan kahta lajia: a) projekteja joissa luodaan jotain radikaalia uutta, ja b) projektit joissa ei ole esimerkiksi aikataulu- tai sopimussyistä mahdollista tavata käyttäjiä. Lähestymiskulmat ovat erilaiset näissä kahdessa tapauksessa. Luova työ kaipaa aina jonkinlaisia herätteitä ja havaintoja todellisesta maailmasta. Luovan työn tulos, ohjelmisto tai palvelu, joka tapauksessa tulee käytetyksi tietyssä kontekstissa. Ja se miten suunnittelutyö on tehty joko vapauttaa positiivisessa mielessä tai rajoittaa negatiivisesti loppukäyttäjää. Tyhjän paperin kammo on siis aivan relevantti kammo suunnittelijalla.

Kerätty käyttäjäinformaatio auttaa suunnistamaan aina jonkin matkaa. Mutta tiedolle ominaista, että dataa käyttäjiltä ja heidän tavoistaan käyttää on aina haettava uudelleen säännöllisin väliajoin. Ja toisaalta myös oman työn tulokset, palvelu tai ohjelmisto, on altistettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa käyttäjäpalautteelle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *